human-511848_1280

Yksinäisyydestä

Yksinäisyys koskettaa enemmän kuin 300 000 yli 65-vuotiasta Suomessa. Ikääntyvien määrä kasvaa nopeasti. Nykyisellä tahdilla yksinäisiä ikääntyneitä on parinkymmenen vuoden kuluttua yli puoli miljoonaa. Näin todetaan Helsinki Mission vuoden 2011 vanhuskampanjassa. Tässä kampanjassa haastetaan kiireisiä lapsia ja lapsenlapsia pitämään yhteyttä vanhempiinsa ja isovanhempiinsa. Jokaisella äidillä ja isällä tulisi olla yhteys lapseensa vanhuuden viimeisiin päiviin saakka.

Yksinäisyys on subjektiivinen kokemus ja jokainen kokee yksinäisyyden omalla yksilöllisellä tavallaan. Ihminen saattaa kokea olevansa yksinäinen, vaikka hänen ympärillään olisi paljonkin muita ihmisiä. Toisaalta yksinäisyydessä elävä erakkoluonne voi tuntea, ettei ole laisinkaan yksinäinen. Hän saattaa myös kokea, ettei tarvitse muiden ihmisten läheisyyttä tai seuraa. Hänelle yksin oleminen kenties merkitsee mielenrauhaa, jolloin yksinäisyys on positiivista ja antaa tilaa henkisille tarpeille. Yksinäisyys on aina ihmisen oma sisäinen kokemus.

Yksinäisyys ja yksinäisyyden tunne on kuitenkin suurelle osaa ihmisistä surullinen ja ahdistavakin kokemus. Ikääntyvälle väestölle yksinäisyys on liian usein ikävä jokapäiväinen todellisuus. Vanhetessa puoliso, ystävät, tuttavat ovat mahdollisesti kuolleet ympäriltä sekä omaiset asuvat kenties kauempana tai eivät ehdi olla riittävästi läsnä ikääntyneen arjessa, koska heillä on oma työ, perhe ja arki pyöritettävänä.

Erään tutkimuksen mukaan ihmisillä, jotka tuntevat itsensä jatkuvasti yksinäisiksi, on suurempi riski kuolla ennenaikaisesti kuin niillä, jotka eivät ole yksinäisiä. Tutkimuksessa yksinäisyyden tunteen huomattiin heikentävän unen laatua, kohottavan verenpainetta, lisäävän masennusta ja yleisesti vähentävän tunnetta elämän merkityksellisyydestä. Yksinäisyys on siten vakava terveyteen vaikuttava ongelma, johon tulisi enemmän kiinnittää huomiota.

Yksinäisyyttä lisäävät erityisesti ikääntymisen aiheuttamat vaivat, kuten kuulon, näön ja liikuntakyvyn heikkeneminen. Kuulon ja näön heikentyminen rajoittaa osallistumista toimintaan ja keskusteluihin muiden kanssa. Liikuntakyvyn huononeminen rajoittaa liikkumista tapaamisiin ja tapahtumiin. Nämä rajoitteet lisäävät ihmisen eristäytymistä muista ihmisistä. Nykyään yleistyvät muistisairaudet eristävät myös ihmisiä ja aiheuttavat yksinäisyyttä ikääntyneillä.

Ikääntyneillä erityisesti leskeytyminen, ihmissuhteen katkeaminen, yksinasuminen sekä terveyden ja toimintakyvyn heikentyminen ovat yksinäisyyden kokemusta lisääviä tekijöitä. Toipuminen puolison kuolemasta on hyvin vaikeaa, vie useita kuukausia ja aiheuttaa pitkäaikaisen yksinäisyyden tunteen. Tässä tarvitaan tukea muilta ihmisiltä. Toinen tukea tarvitseva ryhmä on omaishoitajat. Heillä saattaa tulla yksinäisyyden kokemuksia, sillä hyvä ihmissuhde perustuu tasavertaisuuteen, ja hoidettaessa puolisoa suhde muuttuukin hoitaja-potilas – suhteeksi. Tällöin herkästi omaishoitajan omat sosiaaliset tarpeet jäävät huomiotta ja hän tuntee olevansa yksin.

Yksinäisyyden myöntäminen tai siitä kertominen muille ei ole aina helppoa, koska siihen liittyy niin paljon häpeää. Ihminen saattaa kokea elämänsä tyhjäksi: hän kokee itsensä hylätyksi ja hänellä on voimakkaita itsesäälin tunteita. Yksinäisyyteen liitetään monia kielteisiä tunteita kuten masentuneisuus, ahdistuneisuus, epätoivo, tyhjyyden tunne, suru, hylätyksi tulemisen tunne jne. Nämä tunteet heikentävät huomattavasti ihmisen psyykkistä hyvinvointia.

Yksinäisyyden kokemuksella on yhteys myös masennukseen. Yksinäisyyden kokemus, sosiaalinen eristäytyminen ja masentuneisuus liittyvät usein yhteen ja ne saattavat esiintyä erikseen tai yhdessä. Yksinäisyys lisää eristäytymistä ja masennusta. Toisaalta masennus johtaa yksinäisyyteen ja eristäytymiseen. Kumpi on muna ja kumpi kana, voidaan kysyä.

Alentunut toimintakyky saattaa aiheuttaa yksinäisyyttä ja masennusta, koska se vaikeuttaa osallistumista sosiaalisiin tilanteisiin ja johtaa yksin jäämiseen. Yksinäisyys ja masennus heikentävät edelleen toimintakykyä, kun jäädään kotiin toimettomana. Yksinäisyys, masennus, eristäytyneisyys ja huono toimintakyky näyttävät ruokkivan toisiaan. Tämä epäedullinen kierre tulisi katkaista ajoissa, jotta tilanne ei pääsisi huonoksi.

Empatia, aito läsnäolo ja kuunteleminen ovat tärkeitä yksinäisten ikääntyneiden auttamisessa. On hyvä kannustaa ja rohkaista ikääntynyttä ihmistä puhumaan ja kertomaan lähemmin omista tunteistaan. Ikäihmistä on rohkaistava sosiaaliseen kanssakäymiseen hienovaraisesti ilman pakottamisen tunnetta. Joillekin riittää pelkästään se, että heidän ympärillään ja lähellään on muita henkilöitä, vaikka ikäihminen ei itse puhuisikaan ja olisi aktiivisesti mukana. Tärkeintä on se, että hän itse kokee saavansa omien odotusten mukaista seuraa muiden ihmisten parissa.

Meidän tulisi pyrkiä tunnistamaan yksinäisyys ja uskaltautua puuttua tähän arkaan tilanteeseen, jota yksinäinen ihminen kenties yrittää kaiken lisäksi peitellä. Yksinäisyys on kokemuksena usein haavoittava tilanne ja sen puheeksi ottaminen vaatii hienotunteisuutta ja rohkeutta. Yksinäisyyden tunteeseen pystytään yleensä vaikuttamaan, jos siitä vain pystytään puhumaan avoimesti. Olennaista on selvittää mitä ihminen odottaa ihmissuhteiltaan. Jo yksi tyydyttävä ihmissuhde voi lievittää yksinäisyyden kokemusta.

 
Lautanen

Ikääntyneiden hyvä ravitsemus

Ikäihmisen hyvä ravitsemus ylläpitää terveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua. Hyvä ravitsemus on toimintakyvyn edellytys, joka turvaa päivittäisen elämän sujumisen ja mahdollistaa turvallisen kotona asumisen. Hyvän ravitsemuksen tavoitteena on turvata erityisesti riittävä energian ja ravintoaineiden saanti. Hyvällä ravitsemustilalla voidaan ehkäistä monien sairauksien puhkeamista ja edistää sairauksista toipumista.

Heikolla ravitsemustilalla on useita kielteisiä seurauksia terveyteen. Varsinkin liian niukka proteiinin ja D-vitamiinin saanti aiheuttaa lihaskatoa, joka heikentää liikunta- ja toimintakykyä sekä kehon hallintaa. D-vitamiini yhdessä kalsiumin kanssa on luuston hyvinvoinnille tärkeää. D-vitamiinilla on todettu tämän lisäksi myönteisiä vaikutuksia lihaksiin ja sitä kautta myös kaatumisten ja murtumien ehkäisyyn. Myös altistuminen infektiosairauksille vähenee.

Säännöllinen liikunta on myös tärkeää. Liikunta auttaa säilyttämään toimintakyvyn ja ehkäisemään kaatumisia. On tärkeää harjoittaa lihaskuntoa ja tasapainoa kehittävää liikuntaa myös iäkkäänä. Jokapäiväinen arkiliikunta auttaa toimintakyvyn ylläpidossa. Liikunta mainitaan virallisissa ravitsemussuosituksissa osana terveellistä elämää ja terveyden ylläpitoa.

Ikäihmisten tulisi syödä noin 70–90 grammaa proteiinia päivittäin riippuen painosta ja terveydentilasta. Tämän määrän proteiinia saa helposti, kun syö jokaisella aterialla proteiinipitoista ruokaa, kuten lihaa, kalaa, kanaa, kananmunaa, palkokasveja tai maitotuotteita. Proteiinin tarve ikääntyneillä on noin 1–1,2 grammaa painokiloa kohden. Sairastaessa tai leikkauksesta toipumisessa proteiinin tarve on tätäkin suurempi.

D-vitamiinia suositellaan ravintolisänä yli 60-vuotiaille 20 mikrogrammaa vuorokaudessa ympäri vuoden. Tämä määrä D-vitamiinia tarvitaan, jotta luut pysyisivät kunnossa. Paras D-vitamiinin lähde on kala. Kalaa kannattaa suosia ikääntyneiden ruokailussa muutenkin, koska D-vitamiinin lisäksi kalasta saa hyvälaatuisia rasvahappoja, jotka ovat hyväksi muistille ja nivelien kunnolle.

Kalsiumin saanti jää helposti alle suositusten, mikäli ikääntynyt käyttää hyvin vähän tai ei lainkaan maitotuotteita. Tällöin riittävän saannin varmistamiseksi olisi hyvä käyttää kalsiumlisää. Myös folaatin saanti on usein ikääntyneillä niukkaa. Tämän vuoksi on hyvä syödä runsaasti kasviksia ja täysjyväviljaa, jotka ovat hyviä folaatin lähteitä. Kasvikset ja viljatuotteet ovat myös erinomaisia kuidun lähteitä, joita on usein niukasti ruokavaliossa. Monella ikäihmisellä on ongelmia vatsan toiminnassa, johon kuitujen riittävä saanti auttaa. Riittävä nesteiden saanti tulisi olla myös kunnossa, ei pelkästään vatsan toiminnan kannalta vaan myös elimistön kuivumisen ehkäisemiseksi. Elimistön vesipitoisuus vähenee ikääntyessä ja janontunnekin heikentyy, jolloin juominen vähentyy.

Ikääntyneillä painon pysyminen vakaana on tärkeää, sillä suuret painonvaihtelut heikentävät herkästi ravitsemustilaa ja arjen sujumiselle tärkeää toimintakykyä. Lihakset säilyvät elinvoimaisina ja toimintakykysinä, kun paino pysyy vakaana. Myös liikuntaa tarvitaan lihasten ylläpitämiseksi.

Ulkoinen olemus ei kerro aina koko totuutta ravitsemustilasta ja siitä saako ikäihminen sopivasti ruokaa. Pyylevää rouvaa (tai herraa) saattaa vaivata virheravitsemustila. Tämä tarkoittaa sitä, että ikäihminen syö kyllä tarpeeksi energiansaannin kannalta, mutta ruoan laatu on ravitsemuksellisesti heikkoa. Ikääntyneen tulisi syödä monipuolisesti. Ei ole hyvä syödä aina samoja ruokia, varsinkin jos ruokien valikoima on hyvin suppea ja ne toistuvat lähes samoina päivittäin.

Ikäihmisten tulisi saada pienemmästä ruokamäärästä ainakin sama määrä ravintoaineita kuin aiemmin. Ikääntyneen ihmisen ruokavalion tulee sisältää energiaa vähintään 1 500 kcal (6,5 MJ) vuorokaudessa. Ruokailun monipuolisuuden merkitys korostuu ikääntyessä, koska energiantarpeen pienentyessä ja ravintoaineiden imeytymisen heiketessä emme välttämättä saa kaikkia tarpeellisia ravintoaineita riittävästi. Ravintoaineiden tarve pysyy ikääntyneillä kuitenkin edelleen samana tai jopa kasvaa, kuten esimerkiksi D-vitamiinin ja proteiinin kohdalla. Lisäksi jos emme saa riittävästi energiaa, käytetään proteiini elimistön energiantarpeeksi eikä lihaksien ylläpitoon.

Pienillä muutoksilla ravitsemukseen ja muihin terveyteen vaikuttaviin elämäntapoihin voi saada suuria myönteisiä vaikutuksia terveyteen ja toimintakykyyn. Pidetään huolta siitä, että syödään monipuolisesti, liikutaan ja ulkoillaan, levätään riittävästi ja tavataan muita ihmisiä. Niistä on hyvä elämä tehty.